Yleisin ohutsuoliavanteen korvaava leikkausvaihtoehto on IPAA-leikkaus (ileal pouch anal anastomosis), joka tavallisimmin tehdään haavaista paksusuolitulehdusta tai paksusuolen polypoositautia sairastavalle. IPAA-leikkauksessa paksu- ja peräsuoli poistetaan, mutta lantiopohjan lihakset, peräaukko ja sen sulkijalihakset säilytetään. Toimenpiteessä ohutsuolen loppuosasta muodostetaan yleensä J:n muotoinen säiliö, ns. J-pussi, joka liitetään ns. rengassulkuinstrumentilla peräsuolikanavaan tai ommellaan peräaukon limakalvorajaan. Leikkaustyypin edellytyksenä on hyvä peräaukon sulkijalihasten toiminta. Leikkaukseen liittyy osalla potilaista toipumista pitkittäviä komplikaatioita. Uusintaleikkaustarpeen riskiä voidaan vähentää niin sanotulla suojaavalla väliaikaisella ohutsuoliavanteella. Avanne suljetaan tapauskohtaisesti muutaman kuukauden kuluessa. Hoitoyksiköiden käytännöt vaihtelevat suojaavan avanteen suhteen. Suomessa on tehty IPAA-leikkausta 1980-luvulta lähtien, kaikkiaan on leikattu yli 1000 henkilöä.

IPAA-leikkauksen jälkeen uloste poistuu luonnollista reittiä peräaukon kautta, mutta paksusuolen puuttumisen vuoksi erite on löysää ja entsyymipitoista, alkuun jopa lähes nestemäistä. Erite saattaa aiheuttaa ärsytystä peräaukolle ja sitä ympäröivälle iholle. Suihkuttelu ja ihon rasvaus varsinkin alkuaikoina ennaltaehkäisee ihon ärtymistä. Ajan mittaan J-pussi alkaa imeä nesteitä paremmin ja uloste kiinteytyy jonkin verran. Ulostamiskertoja on noin 4-6/vrk. Ulostetta voi yrittää kiinteyttää ruokavaliolla. Myös ripulilääkkeitä voi käyttää, mutta annostelu on syytä aloittaa lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Tutustu IPAA-yhdistyksen tietopakettiin, IPAA-kansioon (pdf).
IPAA mappen (pdf) på svenska.

Pussiitti

Varsinaiseksi ongelmaksi saattaa muodostua J-säiliön tulehdus eli pussiitti, jota esiintyy noin 20 %:lla potilaista. Kymmenen vuoden kuluessa vajaa puolet leikatuista on kokenut vähintään yhden pussiitin. Tulehduksen oireita ovat äkillinen ulostuskertojen lisääntyminen, veri, kipu alavatsalla ja lämmönnousu.  Pussiitti on yleensä hoidettavissa noin viikon kestävällä antioottikuurilla. Jos IPAA-leikkaukseen liittyvät haitat käyvät potilaalle ylivoimaisiksi, on aina mahdollisuus tehdä perinteinen pysyvä ohutsuoliavanne.

Suolitukokset

Leikkauksen jälkeen kannattaa olla varovainen tiettyjen ruoka-aineiden kanssa, sillä tukoksia saattaa muodostua tavallista herkemmin. Varsinkin leikkauksen jälkeisinä viikkoina kannattaa välttää esimerkiksi tomaattia, viinirypäleitä, kuitupitoisia vihanneksia, raakoja porkkanoita ja kasviksia, pähkinöitä, sieniä, kuivattuja hedelmiä, sitrushedelmiä sekä marjojen ja hedelmien siemeniä ja kuoria. Lisäksi tuoretta mansikkaa ja ananasta on hyvä syödä pieninä annoksina.

Suolitukoksen oireita ovat äkillinen suolentoimimattomuus, kouristavat vatsakivut, pahoinvointi sekä oksentaminen. Suolitukoksen hoito  saattaa vaatia käyntiä lääkärissä ja tarvittaessa sairaalahoitoa. Pienet tukokset saattavat mennä ohi itsestään esimerkiksi liikkumalla rauhallisesti. Epävarmassa tilanteessa kannattaa ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin tai avannehoitajaan.

Ilmavaivat

Suolistossa syntyy aina jonkin verran kaasuja. Ilmavaivat ovat yksilöllisiä. Jotkut ruoka-aineet muodostavat kaasua enemmän kuin toiset, joten niitä vähentällä tilanne voi helpottua. Näitä ovat muun muassa sipuli, kaali, herne, lanttu, raaka omena, hiilihappopitoiset juomat, tuore ruisleipä ja keinotekoiset makeutusaineet. Myös liikunta parantaa ruoansulausta ja ennaltaehkäisee ilmavaivoja.

Ruokavalio

Ruoassa olevat hyödylliset ja tärkeimmät ravintoaineet otetaan talteen ennen kaikkea ohutsuolessa. Kaikilla J-pussileikatuilla tulee ohutsuolen loppuosaan bakteeriylikasvua, joka vaikuttaa rasvojen ja B12-vitamiinin imeytymiseen. Varsinainen B12-vitamiinin puutos on kuitenkin harvinainen.

Paksusuolen tärkeä tehtävä on ottaa suolessa olevasta ruoasta nestettä ja suoloja, joten sen puuttumisen myötä nesteiden ja suolojen käyttöä on lisättävä. Nestettä tulisi juoda ainakin 1,5-2 litraa vuorokaudessa. Ohutsuolieritteen mukana elimistöstä poistuu natriumia, joka voidaan korvata lisäämällä ruokaan suolaa tai syömällä suolapitoisia ruokavalmisteita (esim. suolakurkut, silli, sipsit, metwursti). Nestetasapainosta pitää huolehtia. Nestehukka ja suolanpuute kannattaa ennakoida nauttimalla runsaammin nesteitä/suolaa esimerkiksi etelänmatkoilla, urheiltaessa ja kuume- ja ripulitaudeissa. Liian kylmien juomien nauttiminen saattaa kiihdyttää suolen toimintaa ja siten lisätä ripulia. Nestetasapainonhäiriön oireita ovat väsymys, heikotus, pahoinvointi, suonenveto sekä pienentyneet virtsamäärät.

Ruokavalion suhteen ei ole juurikaan suuria rajoituksia. Suurin osa J-pussileikatuista syö täysin normaalisti. Suolen reaktiot eri ruoka-aineisiin ovat yksilöllisiä. Jokin ruoka-aine saattaa sopia toiselle, mutta ei toiselle. Suolen sisältöä kiinteyttävinä ruoka-aineita pidetään banaania, mustikkaa, kaurapuuroa, juustoa ja teetä. Vastaavasti löysentäviä ruoka-aineita voivat olla esimerkiksi kuivatut hedelmät, kahvi, alkoholi, mausteet, sokeri, runsaskuituiset leseet, raakakasvikset ja hedelmät. J-pussileikkauksen jälkeen on enemmänkin tärkeää, että syö rauhallisesti ja pureskelee ruoan huolellisesti. Ruokailun säännöllisyys ja monipuolisuus auttavat suolta toimimaan. Riittävän yöunen saamiseksi kannattaa ruokailua keventää iltaa kohden, jolloin suoli toimisi mahdollisimman rauhallisesti yöaikaan.

Seksuaalisuus

Sopeutuminen uuteen tilanteeseen voi viedä aikaa ja voimavaroja. Leikkauksen syyllä ja laajuudella sekä leikkausesta toipumisesta on merkitystä siihen vaikuttaako j-pussi seksuaalisuuteen. J-pussi itsessään ei ole este sukupuolielämälle. Mahdolliset liitännäis- tai lääkehoidot voivat aiheuttaa esimerkiksi limakalvojen kuivumista. Laajojen lantion alueen leikkausten seurauksena voi joskus ilmetä kyvyttömyyttä ja erektio-ongelmia. Myös yhdyntäkipuja saattaa esiintyä leikkauksen jälkeisillä lantion alueen kiinnikkeillä. Hedelmällisyyden arvioidaan olevan jonkin verran alentunut leikkauksen jälkeen. Ehkäisyasioissa ja raskautta suunniteltaessa on hyvä neuvotella etukäteen lääkärin, avannehoitajan tai gynekologin kanssa.