VIELÄ YKSI SYNNYTYSKERTOMUS Oli kevät 1994, kun sairastuin. Menin pian huonoon kuntoon ja diaknoosi colitis ulcerosaan varmistui vasta syksyllä. Tuo aika oli piinaa 3 vuotiaan tytön yh-äitinä. Siitä vasta alkoi vuoristorata, jota kesti melkein 3 vuotta kortisonia, tähystyksiä, lisää lääkkeitä... Tässä välissä tapasin miehen, jonka kanssa halusin jatkaa elämääni. Oli tammikuu 1996, kun varasimme vihkikirkon elokuun alkuun. Pari viikkoa myöhemmin tulimme lääkärini kanssa tulokseen, että suoleni on kroonisesti haavautunut ja tulehtunut eikä parane edes välttävästi ilman leikkausta. Pääsiäisen pyhät makasin sairaalassa, perä- ja paksusuoli oli muisto vain. 2 kk hissuttelin avanteen kanssa kotona, tein hääkutsuja ja pelkäsin pahinta, ettei häitä tulisikaan, olin niin heikko ja voimaton. Onnekseni avanteen sulkemisen jälkeen kesällä vointini koheni kohisten. Tästä alkoi toinen elämäni. Syksyllä aloitin opiskelun, samalla virisi unelma vauvasta. Lääkäreiltä en saanut tietoja ipaa-synnytyksistä tai yleensä- kään mitään faktoja. Sanottiin vain "eihän sinulta ole kohtua poistettu"! Ajattelin, että olen 26 vuotta ja jos ootan tietoja, voi lapset jäähä tekemättä. Jos asiaan itse ryhdyn, ompahan ainakin omakohtaista kokemusta. Vain reilu puolivuotta leikkaukseni jälkeen jätin ehkäisyn ja tulin heti raskaaksi. Alkuraskaus meni koulun penkillä pahoinvoiden. Raskaus eteni hyvin, olin äitiysneuvolassa aika kummajainen kaikkine j-pussineni ja arpineni, lääkärini- kin halusi tavata useammin. 20. raskausviikon aikoihin vatsanpeitteiden kiinnikkeet tuotti vähän kipua, kun ne repeili- vät. Muutamassa viikossa sekin oli ohi rasvauksella ja tukiliiveillä. Loppuraskaudesta kävin synnytystapa-arvioinnissa K-S Keskussairaalassa. Äitipoliltakaan en saanut mitään virallista tietoa, mutta ensimmäinen synnytykseni -91 oli ollut helppo ja halusin itse ehdottomasti synnyttää alateitse, jos sille ei ole estettä ja näin odoteltiin h-hetkeä, kunnes syntyi poika lokakuussa 1998! 4 kk synnytyksen jälkeen kävin j-pussin tähystyksessä ja kaikki kunnossa. Toinen raskauteni alkoi reilu 2 vuotta edellisestä synnytyksestä ja alkoi heti luvan saatuaan ja eteni kuten edellinen 36. raskausviikolle saakka, kunnes synnytystapa-arvioinnissa huomattiin, että vauva on perätilassa, mikä saattaisi vaikeut- taa synnytystä. Koska lantioni on kuin luotu synnyttämään ja vauvani lähes tippuvat sen kummemitta halusin alatiesyn- nytyksen. Vauvaa yritettiin kääntää tuloksetta ja synnytys lähti käyntiin kotona. Ollessani nukkumassa lapsivesi meni siitä vuoteelta. Ambulanssi haki minut ja kun pääsimme synnytyssaliin oli vauva vain päästä kiinni. Tyttö syntyi tammi- kuussa 2002 ja aikaa oli kulunut vaivaiset 40 minuuttia koko touhuun, onhan meiltä sairaalaankin rapiat 30 kilomet- riä. Ja taas voi todeta, että kaikki meni hyvin. Haluan vielä lopuksi sanoa, että kummankin raskauden jo suunnitteluvaiheessa kävin omalääkärilläni ja näin ollen hän oli kummassakin raskaudessa koko ajan tietoinen voinnistani ja tunsin oloni turvalliseksi mikä oli mielestäni tärkeä tuki. P.S. Kesäraskauden ja alkupahoinvoinnin aikaan pitää muistaa juoda paljon, koska elimistö vaatii nestettä paljon ja hukka on suurta eikä meidän ipaalaisten elimistö tahdo keretä imemään nestettä ihteensä, vaan kuivumisen vaara on suuri (kokemusta on !) PS